Yksi unelma-ammateistani on olla elokuvakriitikko. Haluaisin ilmaista kunnioitukseni elokuvia kohtaan joko kirjoittamalla niitä tai niistä. Mutta tämä uravalinta ei ole niin helppo matka kaksikymppiselle suomalaiselle. Kouluihin on paljon hakijoita ja niihin päästetään vain harvat ja valitut, joten olen tehnyt muutakin niihin pääsyä odotellessa. Minulla oli päättymässä kuuden kuukauden sopimus nuorisopaja Jengassa Keravalla. Se oli elämäni tapahtumarikkain puolivuotinen, se paikka todellakin herätti taiteellisen puoleni. Jengan ohjaajat kehottivat minua kääntymään Live Palveluiden Future Pro -hankkeen puoleen. Siellä kerroin uraunelmistani ja alettiin pohtia, että mikä olisi realistinen ensimmäinen askel kohti tätä alaa. Ehkäpä jokin teatteri? Kysyimme lähes kaikilta lähialueen teattereilta, että pääsisinkö teille harjoittelemaan. Kului jonkin verran aikaa. Sitten eräänä päivänä Live-palveluista soitettiin ja kerrotiin, että Keski-Uudenmaan teatteri KUT oli kiinnostunut ja sovittiin haastattelupäivä. Haastattelu suoritettiin teatterilla, olin hyvin jännittynyt ja en juurikaan saanut sanoja suustani ulos, mutta onneksi mukana ollut Live Palveluiden työhönvalmentaja auttoi paljon. Kiitin ja kumarsin. Kului taas päiviä. Sain sähköpostin enkä voinut uskoa mitä luin. Olin saanut harjoittelupestin ja vielä enemmän. KUTilla tiedettiin kirjoitusunelmistani ja sain sivutyönä käydä katsomassa kaikki alueen kesäteatterinäytökset ja kirjoittaa niistä arvosteluja, jotka julkaistiin Keski-Uusimaan Viikko-lehdessä omassa blogissani. Kaiken lisäksi minusta tehtiin vielä haastattelu lehteen. Tämä oli kirjaimellinen rukousvastaus. Ei tällaista tapahdu näin vain.
Pari kuukautta myöhemmin toukokuussa työt alkoivat Krapilla Tuusulassa, jossa sijaitsee KUTin kesäteatteri. Työtehtävät alkoivat alueen siistimisellä, näytelmän harjoitusten seuraamisella, julisteiden levittämisellä ympäri Keski-Uuttamaata sekä näyttelijöiden jeesaamisella, johon kuului muun muassa veden viemistä ja vuorosanojen kuiskailua. Tulin toimeen tosi hyvin näyttelijöiden ja työporukan kanssa. He olivat hyvin kannustavia ja heidän työintonsakin oli hyvin tarttuvaa. Kesän aikana kävin katsomassa kaiken kaikkiaan yhteensä yhdeksän eri kesäteatterinäytelmää, joihin kuljin polkupyörällä, junalla tai bussilla. Esitykset olivat kesään sopivia, pääasiassa komedioita. Alueen teattereissa tehdään hyvin ammattimaista työtä, vaikka suurin osa teattereista onkin harrastelijateattereita. Arvosteluiden tekemiseen oli tietty aikataulu, joka oli joskus melko tiukka ja tekstiä piti saada nopeasti aikaiseksi. Suureksi yllätyksekseni sain hyvin paljon positiivista palautetta teksteistäni ja ihmiset, joita en ollut koskaan edes tavannut, tulivat kehumaan arvosteluja.
Pestini Keski-Uudenmaan teatterilla päättyi heinäkuun alussa, eikä minulla vieläkään ollut koulupaikkaa, joten mietin, mitä duunaisin loppusyksyn, kun kouluihin haku alkaisi vasta ensi keväänä. Noutaessani työtodistustani KUTilta, ilmaisivat he kiinnostuksensa jatkaa työkokeiluani. Sain mahdollisuuden jatkaa sopimusta syyskuusta alkaen aina jouluun asti ja tartuin tietenkin tilaisuuteen. Luonnollisesti tiedossa on myös lisää arvosteluja. Tunnen oloni siunatuksi.
Jasu Keisa
Kirjoittaja on kriitikon urasta haaveileva 22-vuotias keravalainen, joka jatkaa syksyllä 2019 työkokeiluaan Keski-Uudenmaan teatterilla. Syksyn aikana Keisa jatkaa teatterikierrostaan ja käy katsomassa ainakin yhdeksän näytelmää eri puolilla Keski-Uuttamaata. Keisan arvosteluja julkaistaan syksyn aikana Keski-Uusimaa Viikko -lehdissä. Kaikki arvostelut löytyvät myös osoitteesta www.keski-uusimaa.fi/jasuteatterissa.