Krapi sydämessäin,
kanssanne laulaa näin saan
Koivujen katveessa jälleen
toisemme kun kohdataan.
Kun laulumme ilmoille raikaa,
Rantatie iloita saa
:,:Aallot Tuusulanjärven kun hohtaa,
se mieleemme rauhan saa :,:
Krokotiili-rock (Crocodile Rock)
Muistan vielä, vuonna viiskytkuus
Tuli rokki, siit on ikuisuus.
Paven kanssa silloin kuljettiin
Ja sen viiskytkolme Letukassa istuttiin.
Ja ne parhaat hetket olivat,
kun tuli radiosta Krokotiili-rock.
Vaik toiset tunnista tuntiin tanssivat
Niin meille kelpasi ainoastaan Krokotiili-rock.
Hei! Krokotiili-rokki vaan
Pisti sukat jaloissamme pyörimään.
En tiedä aikaa mä parempaa
Ja enää tuskin mä näenkään.
Vielä muistan sen lauantain,
Kun Pave uudet tiukat dongarit sai,
Ja Krokotiili-rokki soi aina vaan.
Häipyi vuodet niin kuin kaivohon,
Nyt Pave naimisissa Heinolassa on.
Mä yhä levyautomaattiin nojailen
Ja siinä muistoissani Letukassa Pavea mä sekstaan.
Kun muistot mieleen palaavat,
Niin niissä soi myös tuo Krokotiili-rock.
Muut hitit menevät ja tulevat,
Vaan ei mun mielestäni koskaan kuole
Krokotiili-rock.
Hei! Krokotiili-rokki vaan…
Muistan vielä, vuonna viiskytkuus
Tuli rokki, siit on ikuisuus.
Paven kanssa silloin kuljettiin
Ja sen viiskytkolme Letukassa istuttiin.
Ja ne parhaat hetket olivat,
kun tuli radiosta Krokotiili-rock.
Vaik toiset tunnist tuntiin tanssivat
niin meille kelpasi ainoastaan Krokotiili-rock.
Hei! Krokotiili-rokki vaan…
Vanha salakuljettaja Laitinen
Vanha salakuljettaja Laitinen
Takaa makasiinien hiipii vilkuillen
Silmillä on lakin lippa
Nenänpäässä jäinen tippa
Murhemietteet täyttää miehen sydämen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa
Bisnekset ei millään luista
Kukaan Laitista ei muista
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen
Kuinka ennen yksin aivan
Ajoi Viroon aavelaivan
Pullopostin kotimaahan rahdaten
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa
Tarkka tutka tullimiehen
Taittaa matkan puolitiehen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Taakse makasiinien kulkee nyyhkien
Lestin viimeisen hän heittää
Lumi laitureita peittää
Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Täytyy torille kai mennä myymään kalaa
Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki
Aika entinen ei koskaan enää palaa
”Tässä vaiheessa aina herään ja lasken laiturille tai tipun möljältä.”
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa
Häipyy taakse makasiinin
Vanha tuntija tuo viinin
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Suuret setelit (Greenback Dollar)
Toisien mielestä lienen
mä kurja kulkuri vain
Koska maallista mammonaa kokoa en
Kurkkuuni kumoan sen, ja ja
Kurkkuuni kumoan sen
Annan toisten mä talletella suuret setelit
Ne multa pitkät vain saa,
elän, pelaan, kuljen ja laulu soi
Kas osaansa ei muutella voi, ja ja
Määräänsä ei muutella voi
Äiti näin matkaan laittoi,
laula laulujas vain
Rahan jäljessä muiden juoksevan näin
Minä vain laulamaan jäin, ja ja
Minä vain laulamaan jäin
Annan toisten mä talletella …
Kun täältä erkanet kerran,
veli, missä markkasi on
Pitkät päivät raadoit unohtaen
Lyhyt on elo ihmisen, ja ja
Lyhyt on elo ihmisen
:,: Annan toisten mä talletella suuret setelit
Ne multa pitkät vain saa,
mä elän, pelaan, kuljen ja laulu soi
Kas määräänsä ei vältellä voi, ja ja
Loppuaan ei vältellä voi, ja ja :,:
Anttilan keväthuumaus
Anttila nyt ampaisee ylös vuoteestaan,
Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa
Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan,
Lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.
Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan,
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan,
Katso, kuinka kukkaakin
monta on jo kevätnurmella,
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
Palttinainen paita se vain hulmuaa,
Anttila kun karvaisia kinttujaan viskoopi
Anttilalle auki on taivas ja maa,
Oravalle kuuseen hän näin huudahtaa:
"Tunnetko sä, Kurre, kuka tanssija on tää,
Hei! Kuule, käki kukkuu taas lempisävelmää,
Katso, väriloistossaan tervehtii jo kevätnurmelta
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.”
Kukkasista kietoo nyt mies seppeleen,
Sen hän panee harmaaseen, pörröiseen päähänsä.
Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen,
Lapset ylös kirmaisten hokee äidilleen:
"Katso, isi tanssii, hän morsian on kai,
Mistä hän tuon hunnun ja kukkakruunun sai?
Noinko monta kukkaa jo puhjennut on kevätnurmelle:
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.”
Anttila on vanha, mutta hän tanssii vain,
Häll' on paljon huolia ja rahat on tiukalla.
Harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain',
Millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain.
:,: Tietänee sen kuikka, joka salmen suulla sous',
Peippo sekä orava, joka oksallensa nous',
Tietäneet sen kukkaset, jotka loistavat kevätnurmella:
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. :,:
Saarenmaan valssi
Siell lauantai-iltana valkeat koivut
Jo kunnaille antavat lehtevän näyn
Ne hartaina näyttävät lausuvan sulle
Vain onnea kaukana kukkuvat käet
Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä
Kun silmissä leikkivät säkenet lyö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi
Se lintujen laulua sinulle soi
Ei muuten nyt huulet ja polttava poski
Niin loistaa kuin omenan kukkaset voi
Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä
Kun silmissä leikkivät säkenet lyö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
On Saarenmaan niityt kuin kasteinen syli
Yön helmassa lauluista helisee maa
Ja taivaskin loistavi pilvien yli
Ja polttava suudelma hurmata saa
Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä
Kun silmissä leikkivät säkenet lyö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
Niin siellä me nurmella vietämme juhlaa
Kun hämärä aamulle kättä jo lyö
Ja kaikkien aatokset yhtehen liittää
Tuon päivämme runsahat riemut ja työt
Siis pyöritä, houkuta neitoa nuorta
Sä kiiltävätähtinen sotilas vaan
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta
Nyt pellavapäätä, et omaksi saa
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta
Nyt pellavapäätä, et omaksi saa
Suklaasydän (Mama’s Pearls)
Kun nuoren miehen ujoimman
Näin pöydässä pienen kahvilan
Niin syystä jota tiedä en
Sain hältä suklaasydämen
Suklaasydän, tinakuoret,
aina murtuu sulaen
Niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vain saa mä en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum
Hän ulkona mua kuljettaa
Ja ostaa minkä irti saa
Mut pohjimmiltaan, kuka ties
On hänkin oikein kelpo mies
Suklaasydän sisällensä
kätkee halvan sormuksen
Kerron hänen isällensä,
aitoja jos saa mä en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum
Hän silmiin kyllä katsoo mua
Ja joskus saattaa innostua
Mutta jäljennös on arvoton
Jos suklaata vain sydän on
Suklaasydän, kaunis päältä,
tuskin paljon lohduttaa
Suudelmatkin tuntuu jäältä,
aitoja kun en mä saa
Kun aikamme näin kuljettiin
Jo vihdoin viimein kävi niin
Hän että antoi rakkauden
Ja sormuksen ja sydämen
Suklaasydän, tinakuoret
nyt jo murtuu sulaen
Niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vain saanut en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum
Katson autiota hiekkarantaa
Taas saavun vanhaan rantakahvilaan
Se ennen puoltayötä suljetaan
Päivä oli ehkä liian lämmin
Iltatuuli laulaa lempeämmin
Sen kuiske vain on minun seuranain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas
kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Mulle kauneimmat se muistot antaa
Kesäpäivän, jolloin sain mä olla onnekkain
Miks saavuin tänne yksin istumaan
Näin myöhään kun ei liiku muitakaan
Tämä matkani on ensimmäinen
Jolla olen aivan yksinäinen
Nyt muisto vain on kaunis seuranain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas
kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Muistot mulle yhä lämmön antaa
Ikään kuin sä vielä nytkin oisit rinnallain
Katson autiota hiekkarantaa
Meri vaahtoaa kuin lasta kantaa
Yhtä kevyesti kannoit silloin
mua sä niin, suudeltiin
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas
kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas kerran olla sain
Kaksi puuta
Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se on ihme kai vasta
Oomme tänne selvinneet
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo
:,: Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan :,:
Paratiisi
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin
Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle
Mietin nyt juttu tää onnistuu
Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin
Oli tunnelma niin huumaava
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan
…
Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin
Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan
Sommaren är kort
Inte ett moln
Så långt ögat kan nå
Inte en droppe regn
På flera dar
Med en glass i min mun
Å i sandaler av plast
Går jag i solen
Och tänker på dig
Ljusblåa dagar, seglar förbi
Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner, kanske bara idag
Vattnet är varmt
Och luften står still
Jag sitter i skuggan
Läser gårdagens blad
Snart är det dags
För ett hopp i de blå
Få bort sanden mellan tårna
Å svalka min kropp
Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner, kanske bara idag
Na na na na…
Sommaren är kort
Det mesta regnar bort
Men nu är den här
Solen skiner kanske bara idag
Vielä on kesää jäljellä
Sä etsit vielä tilaisuutta
Kaipaat jotain, etsit uutta
On kuin ois kuuma kesä
Jo mennyt menojaan
Mutta vielä tulee noita
Lämpimiä öitä joita
Sä koko pitkän talven
Jaksoit odottaa
Vielä on kesää jäljellä
Vielä tulee kauniita päiviä
Vielä voit löytää ystävän
Vielä tilaisuuden saat
Kesä sulle paljon antaa
Lämpö sylissään kun kantaa
Sen hetken toivot ikuisesti kestävän
Elämä on niin kuin unta
Kukkii koko luomakunta
Sydän vain uutta tilaisuutta odottaa
Vielä on kesää jäljellä
Vielä tulee kauniita päiviä
Vielä voit löytää ystävän
Vielä tilaisuuden saat
Vielä on kesää jäljellä
Vielä tulee kauniita päiviä